Luistelun perusteet

Luistelun perusteet

Teknisesti hyvä luistelu näyttää vaivattomalta, pehmeältä mutta tehokkaalta. Juniorisarjoissa ikäkausijoukkueissa usein näkee iältään nuorempia, pienikokoisia pelaajia, jotka liukuvat jäällä muita nopemmin, vaivattoman näköisesti. Fyysiset voimat, jalkojen nopea tempo tai raajojen pituus ei teekään vanhemmista pelaajista nopeampia jäällä. Joko ”pikku kiitäjillä” on ollut hyvä valmennus tai sitten he ovat itse oivaltanet oleellisia asioita luistelusta, mm. luisteluasennosta, teränkäytöstä, polvikulmasta, potkun suunnasta ja/tai painosiirrosta.

Luistelijan perusasento on istuva asento. Polvet koukistuu, mutta selkä pyrkii olemaan suorassa ja katse suoraan eteen, ei jäähän. Oikeassa asennossa ei jännity pelkästään etureidet vaan myös takareidet ja lukuisat muut lihakset.

 Luisteluvalmennuskirjoissa luistelun liikeradat jaetaan kolmeen osaan:

1. Liuku
2. Potku
3. Jalan palautus

Joissain lähteissä mainitaan neljä vaihetta ja näissä on vaihe 2, potku, jaettu kahteen osaan, varsinaiseen potkuun ja loppusaattoon.

1. Liuku
2. Potku
3. Loppusaatto
4. Jalan palautus

1. Liuku
Potkun jälkeen on jalan palautus, jonka jälkeen luistin asettuu liukuun samalla kun toinen jalka on aloittanut potkun. Aluksi liukuva luistin on hetken ulkoterällä, mikä liittyy painosiirtoon, mutta pääosan liu’usta luistimen terä on suorassa. Liukuvaiheessa on kaksi tärkeää asiaa; 1. kitka jäähän on oltava mahdollisimman pieni. Luistimen täytyy liukua sillä profiilin osalla, joka on mahdollisimman suora. Liukuvan jalan paino on oltava luistimen keskiosalla. 2. liukuvan jalan polvi on oltava noin 90 asteen kulmassa, jos halutaan mennä täysiä. Tällä kulmalla on merkitystä voiman tuottoon ja potkun pituuteen siinä vaiheessa kun liukuva jalka muuttuu potkaisevaksi jalaksi, mutta huomioi! tällä on suora vaikutus myös siihen miten pitkälle, toinen, potkaiseva jalka voi potkaista. Tätä jokainen voi mitata vaikkapa kotona sukat jalassa. Ensin polvi hieman koukistuneena ja sitten 90 asteen kulmassa. Voit vain hämmästellä eroa potkun pituudessa.

2. Potku
Liukuvaiheen jälkeen jalka siirtyy potkuvaiheeseen. Ennen potkun alkua painopiste on jo siirtynyt kokonaan liukuvan jalan päälle. Potkun suunta riippuu siitä luistellaanko täysiä vai ei. Täydessä vauhdissa potku on melkein suoraan sivulle (kirjallisuudesta löytyy arvo, 15 astetta taakse suorasta kulmasta). Luistimen terä on oltava suoraan kohtisuoraan potkun suuntaan nähden, muuten menetetään energiaa ja potkusta katoaa voimaa. Luistimen terä pureutuu jäähän parhaiten terän ollessa 45 asteen kulmassa.

(Nyt on tullut tekstissä paljon erilaisia kulmia, joita on sanallisesti vaikea selittää. Katso selventävät kuvat myöhemmin tästä linkistä).

Yleensä kirjallisuudessa mainitaan ylimalkaisesti että potkun aikana käytetään koko terää. Potkun painopiste olisi siis oltava keskellä terää. Tätä tarkemmin selittävissä lähteissä ohjeet hieman poikkeavat. Jossain mainitaan että painopiste olis oltava päkiän kohdalla. Toisaalla mainitaan että painopiste siirtyisi potkun aikana terän takaosalta kohti varpaita (ns. C-cut).

3. Loppusaatto
Kun potku on kokonaan ojentunut ja vielä on koko terä jäässä, niin luisteluun saa vielä tehoa lisää potkaisemalla varpailla pohjelihaksia käyttämällä. Tämä vihje yleensä löytyy kirjoista, jotka on omistettu kokonaan luistelun käsittelylle pikku yksityiskohtineen ja ohje puuttuu lähes aina lähteistä, jossa luistelutekniikka käsitellään yleisluontoisemmin. Kuitenkin suomalaisista lähteistä löytyy myös että kovassa vauhdissa loppusaatto menettää merkityksensä, koska jalka ei ehdi ojentautua riittävän nopeasti. 

4. Jalan palautus

Loppusaaton jälkeen jalka palautetaan liukuvaiheeseen. Jalan palautus on monen mielestä melko merkityksetön osuus, ”pakkohan se jalka on sieltä takaisin tuotava”. Väärin, jalan palautuksella ja miten se tehdään on iso merkitys luistelussa. Energiaa säästävässä luistelussa jalka palautuu lähellä jään pintaa. Toinen jalka on juuri aloittanut potkaisun ja voimakkaalla jalan palautuksella saat voimaa myös potkuun ja siirrettyä painopisteen täysin potkaisevalle luistimelle. Jalka palautuu lähelle potkaisevaa jalkaa ja ulkoterälle (aloittaa liukuvaiheen). Kirjallisuudessa mainitaan että palautuspaikka on potkaisevan luistimen viereen ja eteen (lähelle painopistettä). Koska paino on potkaisevalla jalalla, palautuva luistin pystyy asettumaan vartalon keskilinjan toiselle puolelle ja siis ulkoterälle. Luistelija käyttää hyväksi painonsiirtoa ja riittävällä palautuksella virittää painon siirron hyödyt tuomaan tehoa luisteluun. Lisäksi riittävä palautus tuo toiselle, potkaisevalle jalalle mahdollisuuden potkaista pidemmälle.